Se on sitten kauan kaivattu kesäloma alkanut-jippii ! 

Ja nyt onkin sitten enempi aikaa häärätä noitten nelijalkaisten kanssa ja ennenkaikkea seurata niiden touhuiluja. Yksi päivä koirat oli takapihalla ja Oona hääräsi omiaan ,edessään jalkapallo,jota se oli ilmeisesti juuri aikeissa pistää suuhunsa. Aatu käveli hitaan rauhallisesti Oonan eteen otti pallon suuhunsa ja käveli yhtä rauhallisesti pallo suussaan vähän matkan päähän,ja pudotti sen siihen. No-Oonahan tuosta tuohtui-ottaa nyt pieneltä pennulta lelu.

Tämähän se vasta otti Oonaa hermoon ,palloon se ei uskaltanut koskea,mutta kiersi ,kaarsi ja asettui keinun alle haukkumaan. Aatu ei sanonut sanaakaan,vaan oli hievahtamatta pallon vieressä hyvin vähäeleisesti.

On tämä julmettua,ei saa palloon kajota ei. Tässävaiheessa Aatu koitteli,miten pitkälle pikkuriiviön pinna kestää,ja kääntyi vielä pois pallosta. Oona haukkui keinun alla täysillä.

Niinkauan kun haukut mulle,et varmaan kajoo tähän palloon.Kuin vielä tehostaakseen,meni muka nukkumaan pallon viereen.

 Ja kun haukku,joka jo alkoi käydä hermoon itsekullekin,loppui ,sai Oona luvan hakea pallon.

Siellähän järsit,kunhan et räykytä mun korvan juuressa..

Mamma on opettanut,ettei haukkuminen kannata...

   Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille ,me lomailemme nyt..

Tiistaina on sitten Aatun nimpparit,onnentoivotukset meen iki-ihanalle Aapelille !!

Nimpparisankari voi oikein hyvin,paitsi,että juuri ennen juhannusta loukkasi aika häijysti toisen etujalkansa.Parin sadepäivän aiheuttaman ahdingon aikaansaaman hepulin johdosta Aatu ja Oona kohelsivat satalasissa pitkin etupihaa,ja yhtäkkiä totesin Oonan kyljessä verta. Ja niinpä oli Aatun toinen etujalkakin. Jalassa oleva pikkuantura oli revennyt osittain ja verta tuli kuin härän kurkusta.

Eipä auttanut kuin lääkäriin,päivystävälle. Oli kaksi vaihtoehtoa,Aatu olisi nukutettu ja neulottu tai sitten pitäisi umpeutua itellään,kunhan putsaan hyvin päivittäin ja antibioottikuurilla. Lääkärin mukaan lopputulos olisi sama,jälkimmäinen vaihtoehto vaan vaatii minulta enemmän vaivaa,ja sitä en laske näissä asioissa.Koska Aatu ei kärsinyt mitenkään valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon. Lisäksi olisi pitänyt odotella eräitä tunteja ,kun Aatuli oli juuri syönyt eikä olisi heti pystynyt nukuttamaan. Ja iltakin alkoi jo olla aika pitkällä tässä vaiheessa. Side tassuun ja suihkua ja desinfiointia ja antibiootit. Lääkärin mukaan paikka ei ole kovin kivulias,kun ei ole suoraan maahan osuva.

Nyt alkaa näyttää itseasiassa jo aika hyvältä ,mutta tarkkaan on varoitettu Oonaa tarraamasta etujalkaan. Siteen pysyminen junttipäisen koiran tassussa on sitten luku sinänsä...

Oona sensijaan tajusi pysyä muutaman varoituksen sanan kuultuaan vähän pitemmällä Aatun jalasta,ja keräsi energiansa,joka ei ole mitenkään vähäistä,pihahommiin.

Kas tälläviisiin. Onneksi kukat jäi paikoilleen,reunuskivet tosin lensivät aika vauhdilla. Ja tämä onkin paikka,mihin ei kannata istuttaa mitään,koska täällä on jemmattujen lelujen tyyssija. Eräitä kertoja on mullat lentäneet ja kätköistä on kaivettu mitä ihanimmin muhineita puruluita ja sensellaisia tavaroita.

Tällaisia tälläkertaa. Aina sitä sattuu ja tapahtuu kun vähiten odottaa.

Käytiin tänään Oonan kanssa sukuloimassa Raumalla. Ja varsin mukavat riekkujaiset saatiinkin,vauhtia piisasi,nelikko Hedda,Kaisa-äippä,Bessi-mummu ja Oona pitivät siitä huolen. Siinä vastakylvetyt nurtsin siemenet lentelivät  ja taisi pala nurmikkoakin. Ilmassa oli myös sangen kosolti irtokarvaa,kun furminoitiin Omppunen. No-jätettiin me vähäsen,kuten kuvasta näkyy.

Tässä äippä-Kaisa ja Oona

  Kuvat: Oili Helenius

    Kiitoksia Oilille kuvista !

     Katos,Aatu,mulla on keppi lälläää...

   Niin-sulla oli keppi...,jonka mamma heitti pois,kun me tapellaan siitä...

  Ei oo hätä tän näkönen,kato,haetaan uusi..

  ...ja kun ei sitäkään saanu ottaa,nyt mulla onkin pallo,lälläää...

 Älä ny jaksais karata sen pallon kaa,syödään mieluummin nurtsia,kato näin...

   lupaavaa..se on ny hetken paikallaan,eikä karaa kokoaikaa,tai käy muuten päälle...

    ...jes...

 Piti ottaa vähän parampikin kuva,mutta haaveeksi jäi tälläerää. Koirilla kun oli sellainen viirutus päällä,ettei oikein meinannut perässä pysyä. Niin se on jo isoksi kasvanut pikkuneiti,uusia asioita opitaan jatkuvasti roppakaupalla. Puskissa pörräävät ampparit on juuri nyt suuri kiinnostuksen kohde,ja pahaa pelkään,ettei kunnioitus pistikkäitä kohtaan muodostu,ennenkuin tuntee kerran nahoissaan tujautuksen. Juhlapäivän kunniaksi pikku-Omppunen söi sitten mamman juuriostamista vagabond-kenkuleista toisen siihen kuntoon,ettei kyllä taida enää jalassa pysyä. Oma moka ,kun jätin paikkaan,josta se oli hyvä kähveltää.

Näyttelykoulutuksessa ollaan tällähetkellä Oonan kanssa,ja pentujatkokurssille ollaan ilmoittauduttu elokuussa alkavaan ryhmään. Joten järkeä luvassa paljolti,niin koiralle kuin hihnan toiseenkin päähän.

Aatu jakselee oikein hyvin nyt,paitsi,että remmilenkit vähän takkuavat. Kuten viimeksikin tuo hormonipiikki laiskistuttaa selvästi herran menoa ja on kasvattanut ruokahalut melkoisiksi. Mutta pitää olla kohtuus ruuan antajalla,jos ei syöjältä löydy. Joten eiköhän se tästä.

Taitaa olla pihvit mielessä tässäkin kuvassa.

  Oona tutkimassa Aatun villahousuja,jotka on totisesti vähäisemmät kuin itse synttärisankarilla...